Rukousnauha jalkaan miksi?

Vihdoinkin tuli se päivä, kun sain jo monia vuosia haaveilemastani tatuoinnista kuvan jalkaan. Päihkäilin kauan mihin sen haluan ja olenko nyt oikeasti aivan varma kuvasta. Päätin siis tuossa muutama vuosi takaperin, että en ota yhtäkään tautointia enää hetken mielijohteesta. En kadu yhtäkään leimaa mikä kehossani on, mutta muutamassa on parantamisen varaa ja yksi on lähdössä peittoon ennen kuin kesä tulee takaisin. Entinen Fani oli sellainen, hällä väliä minä ja minun ihoni, mutta nyt olen kasvanut huomattavasti ja kyllä niillä kuvilla vaan pitää olla joku tarkoitus. Rakastan tatuointeja yli kaiken ja marraskuussa olenkin menossa uudestaan hakattavaksi ja sitten vielä ennen kesää. Sen jälkeen se on siinä! EHKÄ?

Tämän rukousnauhan paikaksi valikoitui sitten nilkka ja siitä tehtiin sellainen, kuin nilkassa olisi koru. Jos joku miettii sattuiko, niin vastaus on kyllä sattui ja paljon! Mulle oltiin kyllä sanottu, että se on kohtana todella kipeä, mutta kun olin päättänyt että sinne sen haluan, sinne sen myös otan. Olen myös löytänyt Hämeenlinnasta sen oman tatuointiliikkeen, jossa asioin tästä lähin. :)

Rukousnauhaa käytetään monissa uskoinnoissa rukousten laskemiseen, jotta pysytään laskuissa mukana rukouksia lausuttaessa. Toisissa uskonnoissa se on avuksi hengelliseen mietiskelyyn. Sen enempää en ole kyseiseen nauhaan perehtynyt. Minulle se merkitsee suojelusta. Rukousnauhat on myös todella kauniita. Vaikka en itse olekaan kovin uskonnollinen, kuulun kyllä kirkkoon ym, mutta en osaa sanoa olenko uskonnollinen? Mutta anyway, olen aina rakastanut rukousnauhoja, kun ollaan käyty ulkomailla ne pistää aina silmään ja niitä ostetaan kotiin, koska ne ovat niin upeita!

Tarina on kumminkin se, kun täytin 10.vuotta sain ystävältäni Turkista tuodun käsikorun lahjaksi, jossa on tämä sininen silmä. Se oli kädessäni 6 vuotta, jonka jälkeen se hajosi. En ikinä ottanut kyseistä korua pois kädestä. 16.vuotiaana matkasin Espanjaan ja löysin sieltä näitä "hyvä silmä" koruja lisää ja taas käteeni pääsi yksi. Se meni noin 2kk sitten rikki, eli sekin oli kädessäni 6 vuotta, koru hajosi kaupassa siihen tiskille... Heti kun pääsin kaupasta kotiin laitoin taas uuden silmäkorun käteen ja toivon, että se pysyy siinä taas seuraavat 6 vuotta ainakin. ( Mulla on kyllä näitä useampikin, juuri sitä varten jos ne menee rikki). En pysty olemaan ilman korua, tunnen itseni alastomaksi ja tuntuu siltä, että mulla ei ole sitä suojelua mukana. Monessa tilanteessa olen oikeasti vain katsonut tuota korua ja todennut, että kyllä se mua suojelee. :)

Myös tämä rukousnauha on mulla sitä varten, että ajattelen sen suojelevan mua. Nyt joku varmaan pitää mua ihan hulluna, mutta niin se vain on. Siinä se on ja pysyy, ei lähde mihinkään, ei mene rikki, ei katoa, toki haalistuu, mutta silloin siihen voi aina lisätä väriä.

Silmä ranteessa, risti jalassa! Näillä on hyvä jatkaa täällä, missä kaikki ei todellakaan mene ei aina niin kuin haluaisi ja pahaa on yhtä paljon, kuin hyvääkin! Minä luotan siihen, että nämä suojelevat minua, sitä en tiedä onko se totta vai ei, mutta niin kauan kuin uskon siihen, uskon sen myös olevan totta.

Nyt haluaisin kuulla teidän tarinoita omista tatuoinneistanne? Onko niillä joku merkitys vai onko ne vaan otettu, kun ovat hienoja? Onko jollain mielessä mennä ottamaan tatuointi?