"Tällä hetkellä kun luette tätä, niin makaan itse leikkaussalissa sairaalan upeaan asuun pukeutuneena ja toivottavasti hyvin lääkittynä. Muistatteko vielä kun noin vuosi sitten kerroin teille jalastani tai no varpaastani. Nyt ollaan vihdoin ja viimein edetty siihen pisteeseen, että olen saanut diagnoosin ja toivottavasti leikkaus auttaa ja pääsisin eroon koko vaivasta."
Olin ajastanut teille postauksia ensi viikkoa varten valmiiksi ja maanantai aamuun olin kirjoittanut kauan odotetusta leikkauksesta. No kuten arvata saattaa mikään ei mennytkään sitten niin kuin piti. Eli olen kotona olohousuissa aamukahvia juoden.
Ennen leikkausta kävin verikokeissa, sydänfilmissä ja jossain sairaalabakteeri viljelyssä? Onneksi sentään sairaalabakteeria ei kehosta löytynyt, mutta tulehdus kylläkin.
Heräsin perjantai aamuna ja olo oli hieman heikko/outo. Lähdin kumminkin ystäväni kanssa liikenteeseen ja lopulta päädyimme hesburgeriin syömään. Tilattiin ruoat ja alettiin syömään. Siinä vaiheessa tajusin, ettei kaikki ole kunnossa, koska HESE ruoka ei maistu. Yleensähän se maistuu liiankin hyvin. Tulin kotiin, mittari kainaloon ja oh nou 37.7, hetken päästä 38.4...
Huomasin että puhelimestani oli akku loppu, laitoin sen lataukseen ja soitin Tayssiin. Sieltä hoitaja kertoi, että olikin aamupäivällä koittanut soittaa ettei leikkausta tehdä. Ja kun kerroin, että olen tulossa varmaan kipeäksi ja lämpöäkin löytyy, niin se olisi myös ollut syynä leikkauksen peruuntumiselle. Tässä vaiheessa olin jo varmasti yhtä punainen kuin rapu ja savua nousi päästä kuten savupiipusta.
Pelkäsin ja jännitin leikkaukseen menoa yli kaiken, mutta olin juuri saanut tsempattua itseni selviämään siitä ja eihän se ollut ylläri että näin kävi. Mun tuuri on jotain niin sanoin kuvaamattoman huonoa. Siinä ne mun jalat nyt sitten vielä on, ei ole keppejä eikä varvasta paketissa.
Maanantaina otan uudestaan yhteyttä Tayssiin ja sovitaan uusi aika leikkaukselle. Näillä näkymin toimenpide tehdään helmikuun lopussa-maaliskuun alussa. Sitä odotellessa ja parempaa onnea toivoen, että silloin pääsisin viimeinkin toimenpiteeseen.
Mutta haluatteko loppuun kuulla jotain hauskaa. Lähdin torstai aamuna koirien kanssa ulos, vedin pikaisesti takin päälle ja otin koirat hihnaan. Puolessa välin lenkkiä mietin, kun on varpaille niin kauhean kylmä. No olin lähtenyt noilla erittäin söpöillä leopardi tossuilla huomioissani lenkille. :D
"Palataan jalkaan uudestaan kuukauden sisällä ja katsotaan sitten mikä on tilanne. Sen aikaa keskitytään kynsien lakkauksiin ja kosmetiikkaan."
Olin päättänyt tekstin kyseiseen lauseeseen, mutta korjaan että palaan asiaan seuraavan kerran kun pääsen leikkaukseen.
