Osa 2 Mäyräkoira Milo

Täältä voit lukea ensimmäisen osan, jossa kerroin meidän Papista. Tänään olisi vuorossa sitten tarinaa Milosta. Ajattelin myös laittaa loppuun muutaman videon mitä ollaan Milosta kuvattu.

Milo on lyhytkarvainen mäyräkoira, väriltaa musta punaisin merkein. Ikää pikkuisella on 2v7kk. Syntymäpäivää Milo viettää 15.6 eli kesällä meijän pikku poika täyttää jo 3.. Kauheata miten nopeasti aika juoksee. Milo on otettu Ruoveden kennelistä ja on oikealta nimeltään Miz-Zer Yam Yam. Hintaa Milolla oli hitusen verran enemmän, koska se on rekisteröity. :) Mä en ymmärrä oikeastaan yhtään mitään tuolta kennelin sivun tiedoista, mutta Milon isällä on 2 titteliä ( käyttövalio ) luola ja muotovalio. Milon kanssa olisi voinut myös ruveta harrastamaan näyttelyissä yms käyntiä, mutta me otettiin se vain seurakoiraksi.

Mamin muotovalio<3

Me päädyttiin ottamaan toinen mäyräkoira, kun Papi oli ollut meillä vähän alta vuoden. Aina kun me lähettiin johki, niin Papi näytti kauhean yksinäiseltä ja kotona se vaati koko ajan seuraa, jos se kanssa ei leikkinyt niin taas se näytti niin surulliselta ja yksinäiseltä. Siinä sitten hetken tutkailtua ja mietittyä lähdettiin hakemaan Miloa. Mua jännitti silloin ihan kauheasti ja mietinki aluksi, että tullaanko me pärjäämään kahden mäyräkoiran kanssa.

Ehkä kaksi Papia ottaisi koville, mutta Milo on aiiiiivan täysin erilainen, joten hyvin ollaan pärjätty. "Veljekset" on tullut alusta asti hyvin toimeen ja oikeastaan ikinä ei ole ollut minkäänlaista isompaa kärhämää, kunhan Milo pysyy poissa Papin ruokakipolta. Välillä leluista / luista tulee jotain riitaa, mutta yleensä Milo on aina se kuka alistuu ja lähtee pois..

Milo on oikeasti aika outo koira? :D Se tykkää makoilla pöydillä, istua ruokapöydän tuoleilla ja kiehnätä koko ajan? Aina kun joku tulee meille kahville ja istutaan pöydässä ja rupatellaan, niin Milo istuu yhdellä tuolilla ja kuuntelee korva tarkkana.. Milosta tulee myös esiin tämä luolakoiramaisuus, se tykkää kaivaa kuoppia, mennä todella pieniin tiloihin ja sen lempileikki on kun se saa kaivautua täkin sisään.

Linssi lude<3

Pienenä Milo ei ollut oikeastaan yhtään ahne ja söi todella vähän, mutta viime kesänä sitten jotain tapahtui ja ruokaa rupesi menemään, alkoi varastelut ja koko ajan pitäisi olla saamassa herkkuja. Vaikka Milo olisi ihan unessa ja lähden jääkaapille, niin sekuntti ja toinen on siinä takana.. Meillä siis yleensä hiippaillaan hakemaan illalla ruokaa, mutta sekään ei aina auta. Äiti oli juuri käynyt ostamassa pojille sellaiset ahnean koiran ruokakupit, mutta ei ne oikein meillä ole auttanut. Tuntuu, että pojat ahmii vaan kahta kauheammin sen ruoan..

Milo on 100% mun koirat. Se seuraa mua koko ajan ja yleensä jos lähden kotoa johonki, niin vinkuminen on aivan kauheata. Mä oon kumminki ollut koko sen ajan kotona mitä Milo on meillä ollut. Jos lähdetään johonki lomalla, niin Milon voi ainoastaan viedä mun äitille hoitoon. Ollaan koitettu antaa sitä muuallekin hoitoon, mutta se vinkuminen on ollu niin kauheeta, että yleensä on 2 tunnin kuluessa tullut soitto.."Voitko hakea tän koiran pois." Jos Milolle edes sanoo mun äitin tai sen miesystävän nimen niin se sekoaa totaalisesti. :D Se on oikeen niitten vauva.

Mulla olisi vaikka, kuinka paljon kerrottavaa pojista, mutta totaalisesti tästä tulisi niin pitkä postaus, että kukaan ei jaksaisi lukea tätä. :D Loppuun laitan teille vielä muutamat videot. Nauttikaa!

"Välillä voi käydä näinki "

Oon opettanut Miloa istumaan peffallaan. :D

Ei kai tähän enään muuta lisättävää! :)