#ablecs15 haasteessa alkoi juuri viikko 8 ja nyt ollaan haasteen puolivälissä. Nyt voin jo taputtaa itseäni olkapäälle. Haastetta aloittaessa en olisi uskonut, että tulen pääsemään näin pitkälle ja vielä ajallaan. Mutta kun jotain päättää, niin yleensä päätös myös pitää. En myös usko, että olisi tullut kokeiltua näin paljon erilaisten kynsien tekemistä ilman haastetta, joten itse olen ainakin ollut tyytyväinen, että lähdin mukaan.
Aloitetaan viikko vaikeammalla teemalla eli monochromatic:illa. Tyhmänä mun täytyy myöntää, että en tiennyt mitä se tarkoittaa. Arvelin kyllä, mutta pieleenhän ne arvaukset meni. Onneksi meiän kynsiryhmässä on ihania kynsisiskoja, jotka jaksoi selventää mulle tarkoitusta ja pääsin hieman perille. Suomennettuna monochromatic on yksi väri, monta sävyä. Halusin päästä helpolla, niinpä väreiksi valitsin valkoisen, harmaan ja mustan. Ei ainakaan voi mennä pieleen vai voiko?
No kun kyseessä olen minä, niin kyllä voi! Aloitin lakkaamalla pohjalle Ginan valkoisen, jota lakkasin tällä kertaa vain yhden kerroksen, koska päätin kelmutella pitkästä aikaa. Kelmutuksessa käytin Kikon 329 vaaleanharmaata. Tähän asti kaikki meni hyvin ja kynnet näytti hyvältä. Päätin ottaa välivaiheesta kuvat. Kuvissa harmaa ei sitten näkynytkään kunnolla. Jos on tarkkasilmäinen niin saattaa huomata pientä harmaata valkoisen seassa, mutta muuten se ei kyllä näy kuvissa. Luonnossa sen kyllä näkee sentää. En kumminkaan ruvennut kelmuttamaan uutta kerrosta, koska tällöin olisin vain saanut valkoisen piiloon ja kynnet olisi aivan varmasti olleet harmaat.
Kaivoin leimaustarviikkeet esiin ja aloin leimaamaan. Laattana CICI & SISI 03, josta kuvioksi valitsin sydänleiman. Leimauksessa käytin jälleen rakastamaani Creativen stamperia ja Rican Blackout mustaa. Ei mennyt leimauskaan ihan putkeen. Reikiä on enemmän kuin kenenkään papan verkkareissa, mutta arvatkaa mitä? En jaksanut välittää olkoon. Voin kuvitella pienessä mielessäni, että ne kuuluu leimaan. Ajatelkaa tekin niin.
Ja ei siinä kaikki. Lähdin tänään ulos ja pihalla oli lapsia, jotka tulee yleensä aina katsomaan millaiset kynnet mulla on. No yksi tyttö sitten huusi kovaan ääneen, että Fanilla on dalmatiankoiria kynsillä ja kaikki lapset olivat samaa mieltä. NOOO, niin justiinsa. Koitin kiltisti sanoa, että ne on sydämiä, jotka on hieman vinossa, mutta kaikki väittivät kivenkovaa, että ei ei ne on dalmatilaisia. Selvä sitten, lapsen suustahan se totuus tulee.
Siitä huolimatta, että sain aikaan sydänkynsien sijasta dalmiskynnet, niin nämä oli ihan kivat, vaikka mikään ei mennytkään putkeen. Nyt tosin haluan kynsille jo väriä! Musta ja valkoinen saa mennä laatikon perälle hetkeksi.
Älkää vaan sanoko, että ne näyttää teistäkin dalmiksen pilkuilta. Pliis!