Puolitoista vuotta sitten!

Olette paljon kyselleet miksi olen sairaslomalla ja miksi käyn paljon sairaalassa? Olen myös itse muutamaankin otteeseen maininnut kiireisistä viikoista, useista sairaala käynneistä ja luulenpa, että olen myös joskus maininnut tästä varpaastani, josta puhutaan tänään. Nyt haluan kertoa teille siitä enemmän tai no sen mitä itse siitä tiedän. Mun on jo monesti pitänyt kirjoittaa tästä, mutta aina se on vaan jäänyt luonnoksiin lojumaan ja mielessä on käynyt, että ehkä sitten joskus julkaisen tämän.

Tasan puolitoista vuotta sitten olin lenkillä Viljamin kanssa ja tunsin ensimmäistä kertaa kipua pikkuvarpaan viereisessä varpaassa. Ajattelin, että olen joko lyönyt sen johonkin tai rasittanut liikaa ja se on kipeytynyt. Seurasin tilannetta kuukauden ja toisenkin, kunnes kipu rupesi yltymään ja oli pakko varata lääkärille aika. Sain ajan ja lääkäri oli sitä mieltä, että siellä on murtuma/rasitusmurtuma. Kävin röntgenissä ja kaikki oli siellä kunnossa. Varvasta hoidettiin siis rasitusvammana.

Seurasin jälleen tilannetta 3kk ja mikään mitä tein ei auttanut. Menin lääkäriin jälleen, eikä ne osannut sanoa oikein mitään. Laitto lähetteen fysioterapiaan. Kävin fysiossa muutaman kuukauden ja ei ei ei vieläkään mistään ei ollut apua. Tässä vaiheessa rupesin olemaan jo hermoromahduksen partaalla.

Taas varasin lääkäriin ajan, josta vihdoinkin suostuttiin kirjoittamaan lähete Kanta-Hämeen keskussairalaan fysiatrian polille, jonotus aika noin puoli vuotta. Kivut oli aivan kamalat ja lopulta mun oli pakko hakea sairaslomaa. Kävin yksityisellä fysioterapeutilla, muutaman kerran lääkärissä pistättämässä kortisoonia ja hankin pohjalliset kenkiin. Mutta uskokaa tai älkää, mistään ei ollut apua.

Vihdoinki sain ajan fysiatrian polille, jossa ensimmäinen epäilys oli Mortonin neurooma eli hermopinne/kasvain. Olin jo jutellut asiasta yksityisen ortopedin kanssa, joka epäili kanssa samaa. Sain vihdoinkin lähetteet lisätutkimuksiin ja vielä kerran koitettiin olisiko kortisonipistoksesta apua. Voin kertoa, että mikään ei ole ikinä sattunut niin paljon, kun jalkapohjaan piikin pistäminen. Pistoksesta sainkin allergisen reaktion ja taas oltiin sairaalassa.

Lisätutkimuksiin oli pitkät jonot, joten kävin yksityiselle jälleen joka laitto lähetteet kiireellisenä ja sainkin ajat suht. nopeasti. Kävin hermoratatutkimuksessa, röntgenissä, magneetissa ja ulrtassa. Rukoilin melkein, että mun jalasta löytyisi jotain mikä voitaisiin poistaa. Menin kuulemaan tuloksia ja SIELLÄ ei ole mitään poikkevaa? Ei mortonia, ei murtumaa, ei luunosia, ei mitään? Diagnoosina sain käteen CRPSI 1 ja sairaslomaa sekä kuntoutusta.

Jälleen painelin yksityiselle, joka vahvisti mun epäilyt eli se ei voi olla CRPSI, josta olin itsekin melkein 100% varma. Lopulta olin jo niin epätoivoinen, että pyysin yksityiseltä lähettettä Tays:siin jalkakirurgin puolelle.

Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Hämeenlinnan sairaalasta. Siellä ei vain ole jalkoihin erikoistunutta kirurgia ja sain sieltä kieltävän päätöksen, että jalkaa ei avata, eikä lähetettä sieltä tampereelle tule. Niiden mukaan sitä pitäisi nyt vain kuntouttaa, mutta taas yksityisen jalkoihin erikoituneen ortopedin mielestä se pitäisi leikata, koska siellä selvästi tuntuu joku, mutta mikä se on? Voin kun omistaisin kristallipallon, niin olisin tyytyväinen.

Nyt sain ajan Tays:siin 29.4. Toivon, että siellä oltasiin viisaampia ja mulle osattaisiin kertoa edes jotain. Sairaslomalla olen ollut noin 8kk ja tämä on ollut mun elämäni pisin ja kivuliain 8 kuukautta. Joka aamu kun nousen sängystä se alkaa ja jokainen askel tuntuu puukon iskulta varpaassa. Istuessa ei ole mitään kipuja, mutta saman tien kun nousen seisomaan ja lähden kävelemään se alkaa.

Leikkaus voi toki vaan pahentaa kipuja tai sitten se voi parantaa. Mutta mulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa? Joko saada siihen parannus tai oppia elämään sen kanssa, jolloin joudun miettimään mihin ammattiin lähden opiskelemaan, koska näillä kivuilla en voi tehdä haluamani ammatin töitä.

Olen myös tällä hetkellä kirjoilla Hämeenlinnan kipupolilla, josta sain juuri paperit ja uuden aloitettavan hoidon varpaaseen. Nyt siihen koitetaan Zostrix -voidetta ja Qutenza -hoitoa. Kun siirryn Tampereelle käynnit Hämeenlinnassa loppuu. Toivottavasti olen tehnyt oikean ratkaisun.

Rahaa on mennyt paljon jo pelkästään lääkäreillä juoksemiseen, hermot on ollut kireällä, säryt ovat olleet kovat, aikaa on mennyt tuhottomasti, kaikki maailman särkylääkkeet on koitettu ja tässä sitä nyt ollaan vielä puolentoista vuoden jälkeen elossa, vaikka olen muutaman kerran luullut, että nyt mä kuolen näihin kipuihin!

Mä osaan kyllä piilottaa kivut ja jos joku tulee mua vastaan, niin voin olla 100% varma, että hän ei ikinä arvaisi, missä sopassa mä olen yhden varpaan takia. Siis voitteko uskoa varpaan?

Olen myös kärsinyt tässä samalla kroonisesta nokkosrokosta, allergioista, migreenistä, napa ongelmasta, selkä säryistä, rytmihäiriöistä, paniikkihäiriöstä ja kaikesta pienestä muusta. Joten pyytäisin kiltisti nyt edes pientä taukoa!

Toivon, että olen loppukuusta viisaampi ja hommat lähtisi etenemään. :) Kyllä tästä vielä selvitään!

Tähän ei voi enää muuta sanoa kuin, AI V** mun VARBAS!