Arkea,elämää,kotia,koiria

Ajattelin nyt hieman kertoa meijän arjesta, ja muutenki siitä miten päädyttiin tähän tilanteeseen. Lukee ken jaksaa.Varoitan jo heti alkuun että luvassa on pitkä kuvaton postaus :)

Elikkä meijän arki on vain kotia,kavereita,anoppilaa,koiria,ulkoilua,öö Ei MUUTA. Itse olen siis pitkällä sairaslomalla ollu jo 4kk ainaki muistaakseni, ja varmaan seuraavaksi joku kysyisi miksi olen sairaslomalla? Joten kerron senki tässä samalla. Olen siis ainakin siihen asti sairaslomalla, kunnes palaamme ulkomailta 11.1.12.Sairaslomani alkoi yhtenä iltana,kun mieheni joutuin lähtemään viemään minua sairaalaan,oltiin ihan normaalisti kotona, meillä oli juuri käyny vieraita, ja päätettiin että tilataan kebabit, siinä sitten söin kebabbia, ja yhtäkkiä nielunu meni lukkoon, päässäni huimasi enemmän kuin ikinä huvipuistolaitteessa,kehossa meni kylmiä väreitä, en pystyny edes juomaan. päästiin sitten kauhean ajo matkan jälkeen sairaalaan, ja mulla todettiin paniikkihäiriö mikä oli tosi pahana, sain siinä sitten sairaslomaa,ja lääkityksen, se lääkityshän rupesi toimimaan vasta 6 viikon jälkeen, ja ne 6 viikkoa oli mun elämäni hirveimmät hetket, join päivässä jopa 10 litraa vettä,en voinu käydä kaupassa, jo pelkkä ulos meno oli kamalaa,päässäni huimasi koko ajan. Olen ikuisesti kiitollinen viljamille siitä että se jakso auttaa mua, ja panostaa koko ajan jatkamaan eteenpäin. <3 olin siis todella kauan 4 seinän sisällä, en voinu ees kuvitella mitään,pelkkä sano lähdöstä johki,jonkun tulosta, taikka autosta sai mut voimaan pahoin. Nyt oon sen takia vielä sairaslomalla, että paniikkihäiriö ei laukea uudelleen niin pahana, ja voin rauhassa aloittaa taas iloisen elämäni :) Kuntoni on tällä hetkellä hyvä, koti asiat maistuu, autoilu sujuu, ulkoilu on kivaa, kylässä käyminen ihanaa, mutta en ole vielä 1 kohtaukseni jälkeen käynyt isoissa kaupoissa :/ Pienet kaupat menee hyvin,mutta kun joudun menemään isoon kauppaan, pelkään kuollakseni pyörtyväni tai etten saa henkeä, ja arvatkaavaan kuinka paljon pelkään lähteä lentokoneeseen ja lentokentällä : D Me siis oltiin varattu tää matka jo kauan ennen kuin edes tiesin mistään paniikkihäiriöstä..

Mutta nyt hoidan kaikki asiat itse, ja nautin elämästä, arki siis minulla ei ole mitenkään ihmeellistä, nyt kun olen käynyt lääkärillä niin ollaan mietitty mistä tämä kaikki alkoi, niin lääkäri on päätynyt siihen tulokseen,että kun työni loppuivat heinäkuussa, ja jäin työttömäksi, niin minulla oli liikaa aikaa miettiä kaikkia asioita, ja olin niin huolissani koko ajan.

Viljami taas on tällä hetkellä työtön, mutta aloittaa ensi vuoden puolella työt pullotehtaalla :) Hyvä niin, ja toivotaan että itsekin pääsen jo takaisin työn makuun / aloittamaan opiskelun uudestaan. Saas nyt nähä. Viljami siis on ollu sattuman varasesti töissä aina kun niitä on saatavilla, mutta vakituista paikkaa ei ole vielä onnistunut samaan. Tuntuu muutenkin että hämeenlinnasta on kauhean vaikea saada töitä, haet 20 paikkaan,eikä yhstäkään pyydetä edes haastatteluun.

Eihän tää elämä kauheen helppoa näin ole, että rahaa ei ole paljon, ja touhutaan koko ajan yhessä kotona, mutta ei sille ei voi nyt tällä hetkellä mitään. Kaikki muuttuu aina iloseksi, ei saa ruveta liikaa miettimään näitä asioita kaikki järjestyy kyllä. Ja me pärjätään tällä hetkellä viljamin kanssa hyvin <3

Viljami auttaa mua kotitöissä jos pyydän, haluan kyllä yleensä tehä kaiken itse :D Se ulkoiluttaa munkaa koirat, tekee meille ruokaa, ymymym mitä nyt ikinä tarvii hoitaa asioita. Minulla on siis todella kultanen mies <3

Siinä vähän meijän arjesta elämästä ja kaikesta pienestä :)

Niili